
Talven 2024–25 ajan yksi kaakkoissuomalainen hoitoauto ei kantanut lainkaan suolaa. Se auroi ja levitti noin 25 kilometrillä valtatietä 6, tietä 26 ja niiden ramppeja Luumäellä pelkkää formiaattia. Suolaa ei ollut edes hiekoitushiekassa. AFRY ja SirWay tutkivat kokeilun Väylävirastolle: pysyykö vilkas päätie formiaatilla yhtä turvallisena kuin suolalla, ja millä hinnalla?
Miksi ei suolaa?
Suola on halpaa, nopeaa ja tuttua. Kloridi kuitenkin valuu tieltä. Pohjavesialueilla se nostaa veden kloridipitoisuutta, syövyttää vedenottamoiden putkistoja ja kotien vesijohtoja ja rapauttaa betonia, kuten siltojen reunapalkkeja. Suolattu tie houkuttelee talvella myös hirviä tien varteen, mikä lisää onnettomuusriskiä.
Luumäellä on useita pohjavesialueita. Tien varteen oli rakennettu pohjavesisuojaus, jossa penkereeseen ja ojan pohjalle asennettu bentoniittimatto ohjaa suolaiset sulamisvedet sadevesiviemäriin, mutta kloridipitoisuudet pysyivät silti korkeina.
Formiaatit sulattavat jäätä ja lunta kuten suola. Natriumformiaattia käytetään rakeena, kaliumformiaattia liuoksena. Maaperässä ne hajoavat hiilidioksidiksi ja vedeksi ennen kuin ehtivät pohjaveteen. 50-prosenttinen kaliumformiaattiliuos jäätyy vasta −58 asteessa. Lentokentillä formiaatteja käytetään jo, koska klorideja ei siellä saa käyttää.

Kokeilu
Valtatie 6 on Luumäellä korkeimmassa talvihoitoluokassa Ise, ja sen rampit sekä tie 26 luokassa Is. Tie on raskaan liikenteen reitti Hamina-Kotkan satamaan. Kitkavaatimus on vähintään 0,30 Väyläviraston asteikolla.
- Tie: 7,4 km valtatietä 6 molemmissa ajoradoissa, 4,2 km tietä 26 ja 6,3 km ramppeja, yhteensä 25,3 km.
- Materiaali: 203 tonnia natriumformiaattiraetta (99 %), 19 tonnia 40-prosenttista kalium- ja natriumformiaattiliuosta ja 31 tonnia 50-prosenttista kaliumformiaattiliuosta.
- Kalusto: 26-tonninen kolmeakselinen kuorma-auto, jossa etu- ja sivuaura, alusterä ja sirotinautomaatti. Auto hoiti vain kokeilun teitä ja lähti jokaiseen liukkaudentorjuntaan. Polanne poistettiin mekaanisesti.
- Data: optiset kitka-anturit hoitoautossa ja valvojan henkilöautossa, jotka tallensivat kitkan ja tienpinnan olosuhteen. Levitystiedot tulivat urakoitsijan järjestelmästä.

SirWayn osuus oli data. Kitkamittaukset tulevat noin 10 metrin väleinä, ja levitystiedot antavat annoksen neliömetriä kohti kullekin osuudelle. Yhdistimme ne paikan ja ajan mukaan, niin että jokaisella tien osalla oli kitka ennen käsittelyä, formiaatin laatu ja annos, kitka käsittelyn jälkeen ja niiden välinen aika. Anturivirheet suodatettiin pois, esimerkiksi noin 0,1:n lukemat, joita mittari antoi lumen tai sohjon tukkiessa sen. Sen jälkeen ryhmiä verrattiin Tukeyn HSD-testillä ja kullekin tienpinnan olosuhteelle sovitettiin regressiomallit.

Tulos 1: kitkavaatimus täyttyi
ELY-keskuksen urakanvalvojan mukaan formiaattialue oli koko talven laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa. Tienkäyttäjät eivät huomanneet mitään. Formiaattialueesta tuli kaksi palautetta, molemmat valtatie 6:n liittymien liukkaudesta, ja palautetta tuli kaikkiaan normaalia vähemmän.
Data näytti, kuinka nopeasti formiaatti vaikuttaa:
- Jäinen tai luminen tie: kitka nousi selvästi noin 25 minuutissa levityksestä.
- Sohjoinen tie: noin 50 minuutissa.
- Märkä tie: noin 75 minuutissa, joskin märän tien kitka pysyi joka tapauksessa yli 0,4:n.
Regressiomallit kertovat annoksen vaikutuksen. Jäisellä, lumisella tai märällä tiellä jokainen gramma natriumformiaattia neliömetrille nosti kitkaa noin 0,025 ja jokainen millilitra kaliumformiaattia noin 0,04. Sohjoisella tiellä kaliumformiaatti toimi selvästi paremmin: noin 0,09 / ml/m², kun natriumformiaatilla vaikutus oli 0,015 / g/m². Formiaatti myös vaikuttaa pitkään, ja mustaa jäätä vastaan se toimi suolaa paremmin, vähemmällä suolasumulla.
Mallien perusteella raportti antaa viitteelliset annokset, joilla kahta formiaattia yhdessä levittämällä päästään kitkaan 0,30:
| Kitka ennen | Natriumformiaatti (g/m²) | Kaliumformiaatti (ml/m²) |
|---|---|---|
| 0,05 | 5 | 7 |
| 0,10 | 5 | 5 |
| 0,20 | 2,5 | 2,5 |
Tulos 2: lumisateessa suola on nopeampi
Kelikamerat kertovat loput. Aamulla 5.3.2025 kumpikin osuus käsiteltiin ennakoivasti ennen lumisadetta. Tuntia myöhemmin 4,5 km päässä oleva suolattu osuus oli sula. Formiaattiosuudella ohituskaista oli yhä valkoinen.

Formiaatti jää lumen päälle ja tarvitsee liikennettä pureutuakseen. Suola levisi koko ajoradan leveydelle, formiaatti tuskin lainkaan. Vähäliikenteiset ohituskaista ja pientareet vaativat ylimääräisen aurauslenkin. Lumella natriumformiaattirae piti ajaa yli ennen kuin se alkoi vaikuttaa, ja hyvin hiljaisella liikenteellä kuljettaja joutui joskus käsittelemään osuuden kahdesti.

Jäätä ja kuuraa vastaan eroa ei näkynyt.

Tulos 3: kaksitoista kertaa kalliimpi
Formiaatti on tonnihinnaltaan moninkertaisesti suolaa kalliimpaa, ja kokeilu tarvitsi lisäksi oman auton, varastoinnin ja lastauksen.
Raportin arvion mukaan sama talvi maantiesuolalla olisi vaatinut noin 20 % vähemmän materiaalia. Arvion perusteella formiaatti maksoi noin kaksitoista kertaa sen, mitä suola olisi maksanut.
Vertailusta puuttuu se, mitä suola maksaa muualla: vedenottamoiden putket, vesijohdot, siltojen reunapalkit, tienvarsipuut ja vesieliöt sekä hirvikolarit. Siinä ei myöskään ole mukana pohjavesisuojauksia, jotka rakennettiin eivätkä silti pitäneet kloridia poissa.
Tulos 4: kalusto ja työntekijät
Aiemmissa laboratoriokokeissa kaliumformiaatin todettiin syövyttävän metallia suunnilleen yhtä paljon kuin suola. Kentällä natriumformiaattirae kertoi toista. Sirotin oli vuosimallia 2019 ja maalipinnaltaan lähes virheetön. Yhden talven aikana sen kuljettimen hydraulimoottori ruostui, kuukauden vanha kaasujousi vaurioitui ja hihnakuljettimen kaikki laakerit jouduttiin uusimaan. Kuluvia osia vaihdettiin selvästi aiemmin kuin samanlaisessa suolaa levittävässä sirottimessa.

Yhteinen tekijä oli pöly. Rae on suolaa hienompaa, joten sitä pölisi levityksessä ja kun 1 000 kilon säkit viillettiin auki auton päällä. Pöly pääsi paikkoihin, joihin suolakiteet eivät pääse, peitti auton varoitus- ja ajovalot ja tunkeutui vaatteiden läpi: kahdelle ihmiselle tuli iho-oireita. Lastaus vei noin 20 minuuttia kauemmin kuin suolalla.

Kuljettajan arvio oli selvä: formiaattialueen hoito oli hitaampaa ja työläämpää, eikä normaalin mittaista reittiä olisi saatu tällä tavalla pidettyä kunnossa. Valvoja piti kokeilua laadun puolesta onnistuneena, mutta pyysi käyttöturvallisuustiedotteen päivittämistä.
Mikä saisi sen toimimaan
Formiaatti voi korvata suolan pääteillä siellä, missä pohjavesi sitä vaatii. Neljä muutosta laskisi kustannuksia ja riskejä:
- Annostelu mitatun kitkan mukaan. Kitka oli usein selvästi vaatimusta korkeampi, ja formiaattia levitettiin silti. Annoksia voi pienentää turvallisuutta vaarantamatta, kun ne seuraavat mitattua kitkaa ja keliä tieosuus kerrallaan portaattomasti säätyvällä sirottimella.
- Yksi auto, kaksi siiloa. Alueet, joilla suolaa on rajoitettu, ovat yleensä lyhyitä. Sirotin, jossa on erilliset säiliöt suolalle ja formiaatille, hoitaisi ne normaalilla reitillä ilman erillistä autoa.
- Käsittely kuin suolan. Rae lastataan kasasta kauhakuormaajalla, sitä kostutetaan pölyn estämiseksi, eikä ihmisten tarvitse koskea aineeseen.
- Vertailu suojaukseen. Seuraava kysymys on takaisinmaksu: formiaatti verrattuna pohjavesisuojauksiin, kun suolan aiheuttamat haitat otetaan mukaan.
Raportti suosittaa kokeilun toistamista, kun kaluston ongelmat on ratkaistu ja dynaaminen, paikkasidonnainen annostelu on mahdollista.
Kuka teki työn
Tutkimuksen tekivät AFRY ja SirWay Väylävirastolle Lappeenrannan hoitourakassa, ja sitä ohjasi Jarkko Pirinen Väylävirastosta. Se esiteltiin TTP2026-tapahtumassa ja paperina 0046 PIARCin talvihoidon ja tieverkon kestävyyden maailmankongressissa Chambéryssä maaliskuussa 2026: Anti-skid treatment with formates, Konsta Sirvio (SirWay), Markku Knuuti (AFRY) ja Jarkko Pirinen (Väylävirasto).
